Omaa kokemusta Lapista.
Tällä sivulla kerrotaan Saariselän matkailukylän alkuvaiheista ja lähihistoriasta. Saariselän mielenkiintoiseen historiaan voi tutustua tarkemmin sivustolla Saariselän historiaa
Kaunispään huipun mahtavat näkymät idässä siintäville tuntureille ovat aina kiehtoneet kauneuden nälkäisiä lapin matkailijoita.
Luonteva kehityssuunta alueelle oli matkailijoita varten suunnatut majoitustilat ja muut palvelut.
Suomen Matkailuliiton omistama Kaunispään Alamaja aloitti toimintansa maaliskuussa 1949 Kaunispään ja Urupään välisessä kurussa.
Kaunispäänojan alkulähteillä sijaitseva paikka on nykyisen tien itäpuolella. Samassa kohdassa on edelleen tuon kurun ainoat rakennukset.
Parakkimaisella rakennuksella on mielenkiintoinen historia.
Ensimmäinen sijoituspaikka oli jossain Rovaniemen lähistöllä. Siellä rakennus toimi saksalaisten sotilaskanttiinina sodan aikana.
Seuraavaksi se siirrettiin tuhkasta nousevan hotelli Pohjanhovin leipomoksi ja toimi todennäköisesti myös majoitustiloina ennen hotellirakennuksen valmistumista.
Viimein vuonna 1949 rakennus siirrettiin Saariselän Kaunispään Alamajaksi matkailijoiden käyttöön. Alamajan matkailukäyttö lopetettiin joskus 60-luvun lopulla, mutta vasta keväällä 1984 itse rakennus purettiin.
Ensimmäinen rakennushanke Kaunispään huipulle oli Lapin Lasten Ystävien tunturimaja vuonna 1950, jos palovartijan majaa ei lasketa.
Puutavara oli sahattu ja kuljetettu jo paikanpäälle, kunnes huomattiin että veden saanti huipulle ei ollut mahdollista silloisissa olosuhteissa. Hanke loppui siihen.
Puutavarat osti Lapin Matkailijayhdistys ja talvella 1952 Kaunispään huipullekohosi komea kaksikerroksinen hirsimaja, harjalle tehtiin lasinen palovartijan koppi.
Lapin Lasten Ystävät -yhdistys etsi edelleen sopivaa paikkaa, vähävaraisten ja tuberkuloosista toipuvien, lasten kesäleiritoiminnan järjestämistä varten ja löysikin sopivan paikan.
Luttojoen varrelle, Kaunispään eteläpuolelle. Juuri samaan kohtaan rakennettiin myöhemmin Saariselän retkeilykeskus, nykynimeltään Santa’s Hotel Tunturi.
Tunturimaja oli lasten kesäleiritoiminnan lisäksi myös kesä- ja talviretkeilijöiden vilkkaassa käytössä.
Leirikeskus tuhoutui tulipalossa vuonna 1958.
Palolta säästyi vain kolme rakennusta ja yksi niistä on Luttojoen törmällä edelleenkin kököttävä hirsinen saunarakennus.
Virkamiesliitto osti jäljelle jääneet majat ja maa-alueet. Liitolla oli jäsenistölleen majoitustiloja jo ennestään siinä lähellä.
Seuraavalla vuosikymmenellä (60-luvulla) paikalle kohosi modernit majoitus- ja ravintolatilat, tietenkin silloisessa mittakaavassa.
Vielä vähän lisää Lapin Lasten Ystävien toiminnasta.
Yhdistys rakennutti vakuutuksesta saaduilla korvausrahoilla Laanilaan modernin hotellin.
Omistajan vaihdoksen (Mannerheimin Lastensuojeluliitto) yhteydessä v 1961 hotellin nimeksi tuli Laanihovi.
Uuden hotellin ympäristöön alkoi pian nousta useiden eri firmojen majoja, jotka olivat usein tarkoitettu henkilökunnan virkistyskäyttöön.
Kiilopäälle vievä tie rakennettiin v 1963. Samana vuonna Suomen Latu pystytti sinne autiotuvan ja kului vain vuosi eteenpäin kun Kiilopään koulutuskeskus avattiin.
ja alas kylälle vasta 1.12.1959.
Saariselän kehittyminen varsinaiseksi matkailualueeksi, katsotaan alkaneen kuitenkin vasta ihan 1960-luvun lopulla.
Tarkemmaksi ajaksi voisi sanoa vuoden 1969. Silloin oli useiden eri tahojen yhteinen kokous, jossa yksimielisesti päätettiin että alueelle on laadittava käyttösuunnitelma.
Se mitä sitten seurasi, onkin sitten ihan oma, ja melkoisen laaja lukunsa, eikä sitä toistaiseksi käsitellä tässä.
Aiheesta kiinnostuneet ensiapua löytyy Seppo Partasen kirjasta: Magneettimäestä matkailukaupungiksi.