Omaa kokemusta Lapista.
Kevättalvi ja alkukevät ovat parasta moottorikelkkailuaikaa. Hohtavan valkeat hanget houkuttelevat ohjatuille tai omatoimisille retkille. Mikä onkaan mukavampi tapa tutustua talvisen luonnon nähtävyyksiin kuin hyvin suunniteltu rauhallinen kelkkasafari. Suomessa on tuhansia kilometrejä kelkkauria ja muutamia satoja kilometrejä paremmin hoidettuja moottorikelkkailureittejä. Valtaosa merkityistä reiteistä ja urista sijaitsee Lapissa, Pohjanmaalla sekä Kainuussa, mutta kelkkailu onnistuu toki etelämpänäkin. Urien varsilla on usein mukavia tauko- ja tulistelupaikkoja sekä muita palveluja. Ei muuta kuin eväät reppuun ja urille – kanssakulkijoita ja luontoa kunnioittaen. Moottorikelkkailijan opas (liikenneturva)
Kelkkailukausi: 1.10. – 30.5.
Tutustu ja osta uraluvat Metsähallituksen nettikaupasta Eräluvat-kauppa
Tiekarttaan pohjautuvien A3 -kokoisten lupakarttojen mittakaava on 1:200 000 – 1:300 000. Uralupakarttoihin on merkitty urat, joilla moottorikelkkailtaessa tarvitaan Metsähallituksen uralupa. Karttoja voi tulostaa ilmaiseksi Villin Pohjolan nettisivuilta. Maksullisen karttakopion voi tilata puhelimitse Villin Pohjolan myyntinumerosta, puh 0203-44122.
Moottorikelkan ajamiseen moottorikelkkareitillä vaaditaan vähintään T-luokan ajokortti. Maastossa moottorikelkkaa saa ajaa 15 vuotta täyttänyt henkilö. Moottorikelkkaa ei saa käyttää tiellä muuta kuin tien tai sillan ylitykseen. Jos maastossa liikkuminen on kohtuuttoman vaikeaa tai jos sitä on pidettävä turvallisen tien ylittämisen kannalta välttämättömänä, voi kelkkaa tilapäisesti ajaa tiellä käyttämällä ensisijaisesti tien auraamatonta osaa. Alle 15-vuotias saa harjoitella turvallista kelkkailua suljetulla alueella. Suljettu alue on aidoilla rajattu alue jolle pääsyä voidaan rajoittaa ja jota voidaan vahtia. Ulkomaisella ajokortilla ajaminen Suomessa
Moottorikelkan suurin sallittu nopeus on:
Suojakypärän käyttö on pakollinen. Se suojaa vammoilta ja melulta sekä on pakkasella lämmin. Moottorikelkkailureiteillä on noudatettava tieliikennelain määräyksiä, reitillä on oikeanpuoleinen liikenne. Kelkkailija kunnioittaa luontoa. Ei tuhlaa, ei roskaa, ei melua ja ottaa huomioon muut luonnossa liikkujat.
Tarkista aina ennen kelkkailemaan lähtöä millainen säätila on.
Pukeudu aina kylmintä säätä silmälläpitäen. Kelkkailuvaatetuksen pitää olla miellyttävä, eikä se saa olla liian kireä. Vaatteiden pitää suojata hyvin kylmältä ja kosteudelta. Vinkkejä kerrospukeutumiseen voit katsoa kohdasta aktiviteetit/treklife/hiihto/vinkkejä hiihtäjän kerrospukeutumiseen.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä varusteena on kypärä. Kelkkaillessa pitää aina käyttää moottorikelkkailuun tarkoitettua kypärää. Se ehkäisee loukkaantumiselta ja lisäksi suojaa mukavasti kylmältä.
Jos moottorikelkka vielä puuttuu niin ota yhteys kelkkavuokraamoon Saariselän Neste
Kelkkaileminen kaverin tai kavereiden kanssa on parempi vaihtoehto turvallisuuden kannalta kuin yksin kelkkailu. Polttoaine saattaa loppua, onnettomuus voi sattua tai kelkka voi yksinkertaisesti hajota. Kannattaa myös muistaa, että moottorikelkka pystyy etenemään pidempiä etäisyyksiä puolessa tunnissa kuin mitä reipas kävelijä kävelee päivässä.
Eikä ole hullumpi ajatus ottaa mukaan pientä evästä ja juotavaa. Tietysti ne kelkan perustarvikkeet ja -vaihtosat jotka ovat mukana jokaisessa kelkassa: Vaihtotulppaa, hihnaa, öljyä, polttimoita.
Ennen kuin hyräyttää kelkan käyntiin olisi hyvä tutustua sen perustoimintoihin. Mistä se käynnistetään, mistä sammutetaan, missä on kaasu ja ennen kaikkea missä on jarru.
Ajoasento ja tasapaino ovat perustekijät, joilla saa kelkan kulkemaan haluamaansa suuntaan. Paras ajoasento tasapainoa ja kelkan hallintaa ajatellen on yleensä istuma-asento. Joskus myös puolikyykky, ajo toiseen poveen tukeutuen tai seisoma-asento ovat käyttökelpoisia ajoasentoja. Esimerkiksi kaarteessa tai käännöksessä pitää asentoa vaihtaa niin, että paino jakautuu oikein kääntymisen aikana ja tietysti sen jälkeen. Fysiikan lait kyllä opettavat nopeasti, mihin suuntaan milloinkin on hyvä ”kallistella” ja kuinka paljon.
Reittejä on Saariselänkin alueella ihan kivasti. Niitä pitkin on helppo kelkkailla ja jos ei tunne maastoa hyvin niin eksymisen riski vähenee. Siellä liikkuu muitakin kelkkailuun hurahtaneita, joilta voi tarvittaessa pyytää myös apua. Aina kun useampi kuin yksi ihminen liikkeellä, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Kuin Mannerheimintiellä konsanaan.
Liikenne- ja reittimerkkejä löytyy myös näiltä talvisilta urilta. Merkkejä pitää seurata ja noudattaa. Pujottelu merkkikeppien ympäri kuuluu ihan toiseen talvilajiin, ei moottorikelkkareiteille.
Maaston olosuhteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti ja niihin pitää ehtiä / pystyä reagoimaan. Toisinaan reitti voi olla töyssyinen ja lumi on kinostunut, varsinkin jos ei ole vähään aikaan satanut uutta lunta. Jos ajetaan liian lujaa, niin em. olosuhteet voivat olla fyysisesti haitallisia kuljettajalle (ja matkustajalle).
Puolikyykyssä asennossa saa polvet toimimaan lisä-iskunvaimentimina.
Jos jostain ihmeen syystä ajautuu kauas reitiltä syvään puuterimaiseen lumeen…kelkka saattaa juuttua ja ruveta ns. kaivautumaan syvemmälle hankeen. Siinä tapauksessa on parempi ottaa kännykkä taskusta ja soittaa 5 parasta kaveria avuksi. Tai sitten voi kokeilla seuraavaa: Jos kelkka vielä kulkee eteenpäin eikä ole ihan lopullisesti uponnut paikalleen, niin voi ohjata kelkkaa niin laajalla kaarella kuin mahdollista ja etsiä kovempaa pintaa. Jos kelkka on jo juuttunut/uponnut lumeen on parempi lopettaa kaasuttaminen ja telamaton pyöritys, se saa kelkan uppoamaan entistä syvemmälle. 1. Pysäytä moottori ja nouse kelkasta. 2. Siirrä kelkan peräpää puhtaalle lumelle…tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa yrittää tai sitten odottaa niitä kavereita jotka aiemmin tuli hälytettyä paikalle. 3. Vierasta materiaalia ei saa laittaa telamaton alle tueksi. 4. Tamppaa kelkan eteen lunta muutaman metrin alueelta, se yleensä riittää. 5. Käynnistä moottori uudelleen. Koita siirtää painosi astinlautojen päinvastaiseen päähän, kuin kelkan uponnut pää. Onnistuu parhaiten seisoma-asennossa. 6. Kaverit pois kelkan edestä ja takaa. 7. Sitten vain kaasua kelkalle, vakaasti ja hitaasti. Samalla on hyvä keinuttaa kelkkaa sivulta toiselle, niin telamatto haukkaisi paremmin kiinni hankeen.
Silloin valitaan sellainen kohta tiestä jossa näkyvyys on mahdollisimman hyvä (myös autoilijalle) ja että siitä olisi mahdollisimman helppo ajaa tien yli, huomioi esim. vastapenkan korkeus. Nopeus pitää olla sellainen että pääsee hyvin penkan harjalle, ei liian hidas/ei liian nopea. Kelkka pysäytetään penkan harjalle kokonaan ja odotetaan rauhassa, kunnes reitti on selvä eikä liikennettä ole. Tie ylitetään suoraan yli, 90 asteen kulmassa. Autotiellä ajavat autot, ei moottorikelkat. Jos jostain syystä kuitenkin on pakko ajaa tietä pitkin ja jos se on sallittua, vähennetään nopeutta. Moottorikelkkaa ei ole suunniteltu käytettäväksi kestopäällystetyillä pinnoilla.
Vetäjä johtaa seuruetta ja toinen henkilö valvoo seurueen peräpäätä.
Oppaat kertovat ennen lähtöä kaikki turva-asiat ja käytettävät käsimerkit. Tässä lajissa siis käytetään käsimerkkejä ilmoittamaan suunnanvaihdot ja vaarat. Kelkkojen välissä pidetään aina riittävän iso välimatka joka jättää tarpeeksi tilaa myös pysähtymiseen. Edellä ajavan takapuskurissa ei siis roikuta! Maisemien ihailun lisäksi pitää edellä ajavan liikkeitä tarkkailla ja reagoida safari-letkan tapahtumiin.
Jokaisen kelkkailijan pitää välittää edellä ajan antama merkki osaltaan takana olevalle.
Kelkassa pitää olla matkustajalle tarkoitettu istuin. Jos sitä ei ole, niin kelkkaa ei ole teknisesti suunniteltu matkustajan kuljettamiseen eikä siinä silloin matkustajaa myöskään kuljeteta. Piste. Matkustajan pitää pystyä pitämään kiinni käsikahvoista tai istuinremmistä ja molemmat jalat on pidettävä kokonaan ja kokoajan astinlaudoilla. Tässä lajissa kypärä kuuluu myös takapenkin varustukseen. Matkustajana on yleensä viileämpi olla kuin kuljettajana. On siis erityisen tärkeää pukeutua lämpimästi.
Päivitetty 01/2021